Ei järjellä vaan tunteella, pää tyhjä, täysi polla.

Niin sitä pitäis antaa tulla, pelkkää virtaa, vihreä jolla.

Mikä jolla, mikä hiton jolla?

Nyt soi jo  Rappiolla, ei tässä jaksa olla.

Haittaako yskäni aisarin virtaa? Anna tulla, älä siitä piittaa.

Olen avoin kaikelle, mistä tahansa tulevalle.

Kädet käy ja sydän laukkaa, mä en tajuu, mun päätä paukkaa.

jos on asiaa, anna kuulua, tässä on kanava, tänään avoinna!

 

Kiitokset

on otsikko, okei, kiitos siitä.

Kiitos elämä, kiitos talvi, kiitos tuulellekin.

Olo on tyyni, siis kiitos siitä, pieni sana mut pitäis vaan riittää.

Kohta fanttilauma hajoaa, mutta jäljet tästä laumasta ei milloinkaan.

Reki, kivireki, on välillä ollut kiskottavana kun polkua on tallattu pitkänä jonona.

Vaeltava sielu tai liikkuva henki, se oli niin villiä ja vapaata, ei sitä olis voinut uskoa.

Pieniä askeleita, litteitä portaita on kuljettu ja sitten taas jättiharppauksin edetty.

Missä sykkii huumori ja pulppuaa nauru, siellä taatusti kuuluu Siriuksen laulu!

Yksi oivaltaa, toinen kadottaa, joku mukaansa tempaa jos meinaan joukon unohtaa.

Erehdyksiä ei oo, sattumia ei oo, virheet on sitä parasta, mitä elämällä on meille tarjota.

Tämä kaikki on vähän kuin satua, vaan silti niin totta ja niin tabua.

Koettu on, kuljettu on, polkujen sotku on mahdoton.

Sain olla mukana, ekassa kerrassa, ainutlaatuisessa.

Rajaton, ääretön, vallaton, vihreä virta.

Kiitos on hiljainen, kiitos on avuton, kiitos on.