Mistä on kysymys, kun ei jaksa? Mitään.

Kun ei huvita aikä mikään tunnu onnistuvan tai kaikessa on huono vire?

Huonosta energiasta? Märästä, mädästä, joka kieppuu ja pyörii

umpinaista noidankehäänsä.

Mistä sitä tulee, mikä sitä voimistaa?

Sisältä, omasta mielestä ja ajattelusta, sillä on uskomaton voima.

Siispä on myös vastavoima, jolla energian virtaus oikenee,

tekee ne mutkat jotka kuuluukin, mutta pääsee sitten taas eteenpäin, ylöspäin, kohti ajatonta määränpäätään.

Niin se on, jo tätä kirjoittaessa ehkä märkyys ja mätänevyys vähän laimenevat.

Löytyy pilkahduksia, löytyy valoja ja värejä, innon siemeniä.

Ne samat pienet jalat ja kädet, vaativat sanat ja haluavat sylit,

ne voivat ottaa ja imeä, märäksi ja mädäksi.

Tai ne voivat valaa voimaa ja valoa niin kuin ei mikään muu maailmassa.

Niin se on, olemme keskellä ruuhkavuosia.

Olemme vain hiukan liian vanhoja elämään hiukan liian ruuhkaisia vuosia.

Joten energiat välillä happanevat. Kunnes niitä saa raikastettua.